Suomalaiset opinnot maailmalla

Välivuodet, vaihto-opiskelu ja ulkomailla suoritettavat työkokeilujaksot yleistyvät vuosi vuodelta entistä enemmän. X- ja Z-sukupolvet haluavat yhä enemmän viettää aikaa ulkomailla, oppia muista kulttuureista ja nähdä maailmaa. Opiskelu tarjoaa tähän oivat mahdollisuudet, sillä useimmiten opiskelijalle on tarjolla resursseja ja tukea esimerkiksi majoituksen hommaamiseen. Mutta mitä sitten, kun se tutkinto on taskussa? Puntaroiko opiskelijat muun muassa työllistymismahdollisuuksiaan ulkomainen tutkinto takataskussaan, vai viehättääkö seikkailu sokeasti? Kuinka suomalaisia opintoja arvostetaan maailmalla? Tarkastellaan suomalaista opiskelujärjestelmää muiden maiden systeemien rinnalla sekä pohditaan, kuinka kannattavaa ulkomailla opiskelu todellisuudessa on.

Suomalainen koulutus

Suomalainen koulutus

Suomen koulutusjärjestelmä on ryhmitetty niin, että ensiksi lapsi saa yleissivistävän koulutuksen, sitten vasta ammatillisen koulutuksen (sekä myöhemmin valinnaisena korkeakoulutus ja täydentävät tai syventävät opinnot). Järjestelmää on kehuttu kautta aikojen ja Suomi on toistuvasti maailmanlaajuisten listojen kärkisijoilla parasta koulutusta tarjoavana maana. Suomessa noin 70 prosenttia väestöstä opiskelee peruskoulua pidemmälle, joka on merkittävän suuri luku. Tätä voi verrata esimerkiksi USA:n ja YK:n noin 45-46 prosenttiin – molempia maita pidetään kuitenkin hyvin korkeasti koulutettuina kansoina. Toki omakohtainen kokemukseni kertoo senkin, että Suomessa lukio- tai ammattikoulupolkua pidetään lähes itsestäänselvänä, vaikkei se olekaan pakollista. Englannista puolestaan, jossa itse olen kouluni käynyt, isot päättökokeet tehdään vasta 16-vuotiaana, ja kyseisiä kokeita pidetään oppilaiden keskuudessa eräänlaisena koulu-uran päätösrituaalina. Ammattikoulut eivät ole yhtä tuttu käsite, kuin Suomessa, ja esimerkiksi työssäoppiminen ja oppisopimukset ovat huomattavasti suositumpia vaihtoehtoja. Lisäksi Suomessa aloitetaan koulu harvinaisen myöhään (vrt. YK:ssa 5-vuotiaana ja USA:ssa 6-vuotiaana). Oman koulupolkuni olen aloittanut 4-vuotiaana, jolloin 16-vuotiaana on jo jokseenkin kyllästynyt opiskeluihin. Korkeakouluopiskelu korostuu Suomessa ilmaisen opiskelumahdollisuuden myötä. Esteitä korkeakouluopinnoille ei sikäli ole, kun vertaa maihin, joissa kaikilla ei yksinkertaisesti ole varaa kouluttautua. Ammattikorkeakoulussa, kuten ammattikoulujenkin kohdalla, panostetaan käytännönläheisyyteen. Ulkomailla näistä käytetään useimmiten termiä teknillinen opisto, eikä ne ole yhtälailla arvostettuja kuin Suomessa – täällä yliopistokoulutettua ja ammattikorkeakoulutettua pidetään aikalailla saman tasoisen koulutuksen saaneena. Monissa maissa niin sanotut luokkaerot yliopisto- ja ammattikoulutuksen välillä ovat suuret. Esimerkiksi Britanniassa on selkeää kilpailua ja kuittailua yliopisto-opiskelijoiden ja ammatillisen koulutuksen saaneiden välillä. Samaten työelämässä arvostetaan yliopistotutkintoa huomattavasti enemmän, kuin ammatillisia tutkintoja. Suomessa kouluttaudutaan juuri sille alalle, mille suunnittelee työllistyvänsä. Englannissa puolestaan saattaa hyvinkin usein olla samantekevää, minkä alan tutkinto löytyy työnhakijalta, mutta yliopistotutkinto kuitenkin vaaditaan. Syynä lienee yliopistossa hiotut muun muassa sosiaaliset ja ammatilliset taidot, varsinaisen tutkinto-ohjelman lisäksi.

Opiskelu ulkomailla

Se, kannattaako opiskelu ulkomailla vaihtelee suuresti sen mukaan, mitä kukin haluaa elämältään. Muissa maissa vieraileminen on varsinaisen kannattavaa erityisesti maailmankatsomuksen, sosiaalisten taitojen ja avaramielisyyden kannalta, vaikkei siitä poikisi miljoonapalkkaista työtä. Kuitenkin on huomioitava muutama tärkeä seikka jo ennen ulkomaista tutkintoa hankkimista, etenkin jos aikoo maksaa useita kymppitonneja kyseisestä tutkinnosta. Ensinnäkin Suomessa kun ryhdytään opiskelemaan vaikkapa yliopistossa, tavoitteena on yleensä sekä kandi- että maisterintutkinto. Huomioi, että muualla kandidaattitutkinto ja maisterinopinnot ovat usein erikseen haettavia ja opiskeltavia. Näin ollen, kolmen vuoden lukukausimaksut saattavat tuottaa ainoastaan kandidaattitutkinnon – riittääkö se sitten työllistymään sinne, minne havittelet? Lisäksi Suomi on tunnettu siitä, että lähes joka alalle tarvitsee oman tutkintonsa. Kallis ulkomaalainen tutkinto saattaa katkeroittaa, jos edessä on hetken päästä alan vaihto. Koska Suomea pidetään niin korkeassa asemassa tarjottavan koulutuksensa kannalta, suomalaisella tutkinnolla on helppo työllistyä muualla maailmalla. Suomessa taas ulkomaisella tutkinnolla työllistyminen ei ole läheskään niin helppoa. Kannattaa siis pohtia tarkkaan, minne päin maailmaa suunnittelee työllistyvänsä ennen ulkomaille lähtöä! Näin vältät ikävät valmistumisen jälkeiset yllätykset.