Suomen Akatemia

Suomen Akatemia on tutkimusrahoituksen ja tiedepolitiikan asiantuntijaorganisaatio, joka kuuluu Suomen opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnon alle. Suomen Akatemia toimii tieteen ja tiedepolitiikan asiantuntijana, rahoittaa laadukasta tieteellistä tutkimusta ja vahvistaa tutkimustyön ja tieteen asemaa Suomessa. Suomen Akatemia kattaa kaikki tieteen ja tutkimuksen alat, ja sen toiminnan tavoitteena on uusiutuva, monipuolinen ja kansainvälinen suomalainen tutkimus.

Suomen Akatemia

Historia

Suomen Akatemiaa koskeva ensimmäinen laki säädettiin jo vuonna 1939, mutta toisen maailmansodan vuoksi lain voimaantulo lykkääntyi useampaan kertaan. Vuonna 1942 annetun säädöksen mukaan lain piti astua voimaan vuonna 1952. Tuolloisessa laissa säädettiin, että akatemiaan kuuluisi kuusi akateemikkoa, jotka tasavallan presidentti nimittää valtioneuvoston esityksen mukaisesti. Sodan päätyttyä Suomen Akatemian perustamista ryhdyttiin jälleen ajamaan ahkerasti. Kun hallitus antoi eduskunnan käsittelyyn esityksen valtion apurahoista vuonna 1946 korkeimman hengenviljelyn edistämiseksi, eduskuntakäsittelyn yhteydessä tehtiin lakialoite Suomen Akatemian perustamisesta. Akatemian esikuvina toimivat Neuvostoliiton tiedeakatemia sekä varsinkin 1700-luvulta asti toiminut ranskalainen Institut de France. Lakialoite aiheutti kiistelyä eduskunnassa. Vasemmistolainen yhteistyöpuolue SKDL vastusti Akatemian perustamista vahvimmin, sillä puolueessa arveltiin, että akateemikoiksi nimitetään vain oikeistolaisia kulttuurin johtohahmoja, jotka vastustivat Neuvostoliittoa ja myötäilivät Saksaa. Myös opetusministerinä toiminut Eino Kilpi piti muita esillä olleita sivistystoimen hankkeita kiireellisempinä, mutta eduskunta hyväksyi kuitenkin lopulta aloitteen.

Vuonna 1947 vahvistetun lain mukainen Suomen Akatemia aloitti toimintansa vuoden 1948 huhtikuussa. Niin kutsutussa vanhassa akatemiassa oli 12 akateemikon virkaa, jotka jakautuivat niin, että neljä heistä edusti luonnontieteitä, kolme humanistisia tieteitä ja kolme taiteita. Viimeiset kaksi virkaa olivat vaihtuvia alan mukaan. Akatemian tarkoitus oli korkeimman hengenviljelyn edistäminen. Akateemikon viroista osa oli kuitenkin aina avoinna lukuun ottamatta vuosia 1955–1964. Akateemikot valittiin yliopistojen ja tiedejärjestöjen valitsemista ehdokkaista akatemialautakunnan esityksestä. Tarkoituksena oli, että etevimmät tieteilijät voisivat keskittyä pelkästään tutkimustyöhön opetuksen ja hallinnollisten tehtävien sijasta. Akatemian esimiehinä toimivat Artturi Ilmari Virtanen, Paavo Rasila, Alvar Aalto ja Georg Henrik von Wright. Suomen Akatemia lakkautettiin vuonna 1970 voimaan tulleet uuden tieteellisen tutkimuksen järjestelyä koskevan lain myötä, mutta akateemikot säilyttivät kuitenkin palkkaetunsa. Samalla perustettiin uusi opetusministeriön alainen tieteen keskustoimikunta ja eri tieteenhaarojen toimikuntia. Tieteen keskustoimikunta toimi myös Suomen Akatemian nimellä, mutta siihen ei sisältynyt enää taidehallinto. Vuonna 1994 tehdyssä organisaatiomuutoksessa tieteen keskustoimikunnan korvaajaksi tuli Suomen Akatemian hallitus, jota johtaa presidentin nimittämä pääjohtaja. Akatemian toimikuntien määrä vähennettiin neljään.

Tehtävä

Suomen Akatemian oman määritelmän mukaan sen perusarvona on tieteen parhaaksi toimiminen ja Akatemian tehtävä on rahoittaa korkeatasoista tieteellistä tutkimusta, toimia asiantuntijana tieteessä ja tiedepolitiikassa sekä vahvistaa tieteen ja tutkimustyön asemaa. Kaikki toiminta tähtää luotettavuuteen, avoimuuteen, vuorovaikutteisuuteen, puolueettomuuteen ja huippuasiantuntemuksen hyödyntämiseen. Tutkimuksen rahoittamiseen Suomen Akatemia käytti vuonna 2017 kaikkiaan 437 miljoonaa euroa. Tutkimusrahoituksella ylläpidetään yliopistoissa ja tutkimuslaitoksissa vuosittain kaikkiaan 2 700 henkilötyövuotta.

Tehtävä

 

Suomen Akatemian rahoitusmuotoihin sisältyy keskeisimpinä yleiset tutkimushankkeet ja -ohjelmat sekä huippuyksikköohjelmat ja tutkijoiden tehtävät. Tehtävinä myönnetään muun muassa määräaikaisia akatemiaprofessorin ja -tutkijan tehtäviä, joiden lisäksi Suomen Akatemia rahoittaa myös tutkijatohtoreiden projekteja. Akatemia rahoittaa myös uutena rahoitusmuotona strategista tutkimusta, jonka tavoite on antaa tukea tiedolla johtamiseen ja tarjota mahdollisia ratkaisuja yhteiskunnalliseen uudistumiseen ja ideoida elinkeino- ja työelämän tulevaisuutta. Suomen Akatemian muodostivat vuosina 1947–1969, eli niin kutsutun vanhan akatemian aikana, tieteen ja taiteen akateemikot, jotka hoitivat akateemikon virkaa. Nykyään Suomalaisia tieteen akateemikko voi olla samanaikaisesti yhteensä 16. Akateemikon arvonimen myöntää tasavallan presidentti ansioituneelle suomalaiselle tai ulkomaalaiselle tieteenharjoittajalle Suomen Akatemian esityksestä. Ulkomaalaisten akateemikkojen määrää ei ole rajoitettu.