Ivy League – yliopistot

Ivy League yliopistoihin kuuluu Yhdysvaltain itärannikon kahdeksan akateemisesti huipputasoista korkeakoulua. Ivy League herättää välittömästi mielikuvia vanhoista rakennuksista, suurista pihoista ja ahtaista opiskelija-asuntoloista. Elitistille kelpaa vain Ivy League ja Ivy League- yliopistoon pääsee vain rikkaat ja lahjakkaat?

Ivy League- yliopistoihin kuuluu Brown University, Columbia University, Cornell University, Dartmouth College, Harvard University, Princeton University, University of Pennsylvania ja Yale University.

Harvard University on näistä kaikista ehkä ylivoimaisesti tunnetuin, halutuin ja arvostetuin. Lukuisia kertoja olemme nähneet elokuvissa, kuinka nuoret juhlivat pääsyään kuuluisaan Harvardiin. Opiskelua ja veljeskuntia. Bileitä ja pettymyksiä. Ja sitten lopulta valmistujaisjuhlat, joissa vanhemmat ylpeinä onnenkyyneleitä valutellen hurraavat jälkikasvulleen.

Harvard on myös Yhdysvaltojen vanhin yliopisto. Se perustettiin vuonna 1636 ja sai nimensä John Harvardin mukaan, joka teki ensimmäisenä lahjoituksen koululle.

Alun alkaen Ivy League ei ollut niinkään arvostettu akateemisten suoritustensa vuoksi vaan eliittiasema perustui ennemminkin opistojen urheilujoukkueiden menestykseen. Edelleenkin urheilu on isossa roolissa ja koulut muodostavatkin yliopistourheilujärjestö NCAA:n konferenssin.

Korkeatasoisen opetusjärjestelmänsä ja menestyksekkään urheiluhistoriansa lisäksi yliopistot ovat tunnettuja erilaisista vapaa-ajan toiminnoista ja aktiviteeteista, joita oppilaat pitävät yllä. Veljeskunnat, kerhotoiminnat, brunssit ja harrastajateatterit takaavat viihtyvyyden oppilaitoksessa myös vapaa-aikana.

Kuinka päästä opiskelemaan?

Onko tavallisen suomalaisen ihan mahdotonta päästä opiskelemaan yhdysvaltalaiseen huippuyliopistoon? No ei ole, vaikka helposti se ei kuitenkaan käy. Useat suomalaiset ovat valmistuneet Harvardista ja tälläkin hetkellä opiskelijoiden joukossa on ihan tavallisia tallustajia, jotka taistelivat itsensä sisälle eliittikouluun.

Netistä voi lukea tarinoita nuorten koettelemuksista läpi moniosaisten pääsykokeiden, pitkien esseiden ja haastattelujen, kohti unelmien yliopistoa.

Moni on päässyt sisälle olematta miljonääriperheestä.

Ivy League- yliopistoihin on vaikeaa päästä pääasiassa siksi, että vain noin 9% hakijoista hyväksytään. Hakijalta edellytetään myös jotain “erityisosaamisaluetta”, jota hän on motivoitunut kehittämään. Kyseessä voi olla esimerkiksi jokin taiteenmuoto. Yhdysvaltain yliopistoihin ei haeta kuitenkaan ensisijaisesti opiskelemaan jotakin tiettyä ainetta, vaan halutaan nimenomaan tiettyyn kouluun ja aineet valitaan ehkä vasta myöhemmin.

Huippukoulussa opiskelu ei myöskään ole ilmaista. Ivy League- opistojen keskimääräinen lukukausimaksu oli vuonna 2018 noin 50 000$. Tämän lisäksi opiskelija maksaa erillisen “osallistumismaksun”, eikä edes kouluun hakeminen ole ilmaista.

Ilmeisesti ainakin Harvard, huhujen mukaan, tukee vähävaraisia oppilaita, eikä kenenkään opiskelu näin ollen jää rahasta riippumaan. Jokaiselle oppilaalle räätälöidään oma maksusuunnitelma ja luvut mukautuvat tulotason perusteella. Toimiiko tämä käytännössä yhtä hienosti, kuin miltä se kuulostaa? Siihen en osaa ottaa kantaa, mutta mikäli näin on, on se varmasti erittäin tervetullut uutinen niille, jotka halajavat Harvardiin, mutta eivät kykenisi kuuna päivänä suoriutumaan päätähuimaavista lukukausimaksuista.

Entä kannattaako kaikki tämä vaiva ja suuret summat? Ovatko eliittikoulut todellakin niin ylivertaisia, että tähän rumbaan on järkevää lähteä? Saavatko kaikki valmistuneet hyvän viran ja korkean aseman tulevaisuudessa? Näin moni uskoo, ja näin se varmasti usein onkin, mutta tilastot eivät kuitenkaan ole ihan yhtä vakuuttavia. Taloustieteilijöiden tutkimukset osoittavat, että tutkinto Ivy Leaguesta ei välttämättä takaa sen rahakkaampaa tulevaisuutta, kuin saman alan tutkinto jostakin vähemmän arvostetusta opinahjosta. Mutta miksipä takaisikaan. Kunnianhimo ja urasuuntautuneisuus ovat kuitenkin aina kiinni yksilöstä itsestään. Ehkäpä kuuluisan yliopiston nimellä kuitenkin on helpompaa ratsastella työmarkkinoilla ja mennä monissa tilanteissa niin sanotusti jonon ohi. Uskoisin, että eliittikoulujen vahvuus onkin lähinnä suhteiden luomisessa ja yhteisöllisyyden tuomassa joukkuevoimassa.

Olet saattanut myös törmätä Ivy League- termiin muodin parissa, sillä se on laajalti imitoitu “kampustyyli”, jolla halutaan ikäänkuin korostaa rentoa ja edustavaa opiskelijamuotia. Hyvin klassiseen pukeutumistyyliin kuuluvat mm. nappikauluspaidat, tweet-takit, suorat flat front- housut sekä sack suit- leikkaus. Vaatebrändeistä  esimerkiksi Ralph Lauren ja Lacoste seuraavat usein tätä tyyliä.