Korkeakouluun hakeminen

Suomessa on vapaus valita ja vaikuttaa korkeakouluopintojensa opintopolkuun. Vaihtoehtoina on joko ammattikorkeakoulu tai yliopisto. Kumpaakin tutkintoa arvostetaan Suomessa, mutta opintopoluissa on hieman eroja. Lisäksi on tarkkaan pohdittava, kumpi koulutus sopii paremmin millekin alalle. Onneksi tätä valintaa helpottaa jo se, että tiettyjä opintoja suoritetaan ainoastaan ammatillisessa oppilaitoksessa, toisia taas yliopistossa. Kuitenkin moni opiskelupaikkaa miettivä on varmasti harkinnut, kumpi valinta olisi juuri itselle sopivampi. Myös palkkatasoissa saattaa olla huomattaviakin eroja, ja tätä kannattaa harkita jo opintojen valintavaiheessa, sillä on ikävää myöhemmin katua valintaansa tai havaita, että pienillä muutoksilla olisi voinut tuplata keskimääräisen kuukausipalkkansa.

Yliopisto


Yliopisto

Yliopistossa yleensä suoritetaan sekä alempi korkeakoulututkinto (kandidaatin tutkinto) sekä ylempi korkeakoulututkinto (maisterin tutkinto). Toki poikkeuksia löytyy, eikä suinkaan kaikki opiskele yhtäjaksoisesti molempi tutkintoja. Kuitenkin maisterivaiheen opinnot vaativat pohjalle kandidaattitutkintoa. Lukion käynyt hakee siis ensiksi alempaan tutkintoon, mutta yleensä alempaan tutkintoon valituksi tuleminen oikeuttaa myös ylemmän tutkinnon opiskeluun. Tästä syystä koulutukset ovat useimmiten kuvattu sekä alemman että ylemmän tutkinnon yhdistelmätutkintona. Tunnetuimpina poikkeuksina ovat farmaseutin sekä lastentarhaopettajan koulutukset, joihin onnistunut hakija saa aina ainoastaan alemman korkeakoulututkinnon opiskeluoikeuden. Yliopisto-opinnot keskittyvät tieteelliseen ja/tai taiteelliseen tutkimukseen. Yliopisto-opiskelija kehittää kykyään ajatella tieteellisesti, ja opiskelijalla on useimmiten vapaus suunnitella ja kehittää opintojaan itsenäisesti. Lisäksi yliopistot tarjoavat täydennys- ja erikoistumiskoulutusta. Myös avointa yliopisto-opetusta voi hyödyntää, jolloin opiskelija kerryttää itselleen opintopisteitä, joita voi käyttää myöhemmässä vaiheessa esimerkiksi tutkinnon osien hyväksilukuun. Yliopistoon haetaan pääsääntöisesti joko yhteishaussa tai erillishaussa. Erillishaku on yleensä niille, joilla on jo aiemmin suoritettuja saman tason opintoja. On myös useampia koulutuksia, joihin ei pysty hakemaan yhteishaussa vaan niihin hakeudutaan nimenomaan erillishaun kautta. Nyrkkisääntönä toimii, että yhteishakuun kuuluvat kaikki yleisen koulutusjärjestelmän piiriin kuuluvat eri yliopistoissa järjestettävät opinnot, ja erillishaku on taas yksittäisen oppilaitoksen järjestämä oma haku. Valituksi tulemin yleisimmin perustuu aiempiin opiskelutuloksiin sekä valintakokeen tulokseen. Yliopistot päättävät, missä määrin kummallakin on painoarvoa. Valintoihin saattaa myös vaikuttaa muiden hakijoiden tulokset – luonnollisesti jos tulokset ovat matalat saat todennäköisemmin koulutuspaikan, kuin panosten ollessa erityisen korkeat.

Ammattikorkeakoulu

Ammattikorkeakoulu

Ammattikorkeakoulu keskittyy yliopistoa enemmän käytännönläheisyyteen ja työelämän tarpeisiin suunnitteluun. Opiskelu painottuu varsinaiseen tekemiseen tieteellistä tutkimista enemmän, ja tarkoituksena on valmistaa opiskelija suoraan työhön. Siinä, missä yliopistossa saat tiedon ja taidon jollekin tietylle alalle, ammattikorkeakoulussa pääset harjoittelemaan niitä tarvittavia taitoja. Toki AMK:ssa myös opiskellaan, mutta teorioiden tutkimisen ja pohdiskelujen sijaan opiskelu on niin sanotusti koulumaisempaa kuin yliopistossa. Yleensä ammattikorkeakouluopintoihin sisältyy viisi kuukautta työharjoittelua alan työpaikassa. Pääsääntöisesti ammattikorkeakouluun haetaan opiskelemaan vain alempaa korkeakoulututkintoa. Ylempään (ammatti)korkeakoulututkintoon haetaan sitten erikseen, ja se lähes aina vaatii useamman vuoden työkokemusta kyseiseltä alalta pohjalle. Tyypillisesti ammattikorkeakouluopiskelijat siis valmistuvat, työskentelevät alalla muutamia vuosia ja vasta sitten hakevat täydentämään osaamistaan ylemmällä korkeakoulututkinnolla niin halutessaan. Ylempiä ammattikorkeakoulututkintoja suoritetaan huomattavasti harvemmin kuin ylempiä yliopistotutkintoja juuri tästä syystä – monet ovat jo työsuhteessa haluamallaan alalla siinä kohtaa, kun ylempi korkeakoulututkinto olisi ajankohtainen (tarvittavan työkokemusvaatimuksen täyttyessä), jolloin jotkut saattaa ajatella olevan vähemmän järkeä jatkaa koulutustaan pidemmälle vakituisessa työsuhteessa jatkamisen sijaan. Lisäksi tämä näkyy siinä, että ammattikorkeakoulututkintoja suoritetaan usein töiden ohella, monimuoto-opintoina. Näin opintoja voi täydentää menettämättä jo olemassa olevaa työpaikkaa. Ammatillisen korkeakoulun on myös sanottu olevan joustavampi tutkinnon joidenkin osien hyväksiluvussa työkokemuksen perusteella, kuin yliopistot. Tämä on kuitenkin vain joidenkin mielipide, eikä asiaa ole mitenkään tieteellisesti todistettu.